lauantai 3. syyskuuta 2016

Pääsatokauden hunajankeruu

Tuli korjattua hunajasatoa tuossa heinäkuun viimeisinä hetkinä. Meidän tarhapaikka on muutaman sadan metrin päässä tiestä, joten päätettiin hakea hunajalaatikot kauhallisella traktorilla. Yes, we have some powerful friends. Miikalle siis iso kiitos! Kävin Ronin kanssa (Nora ei päässyt mukaan) kaikki pesät läpi ja otettiin vain täysin peitetyt hunajakakut matkaan mukaan. Mistään pesästä ei olisi tohtinut tässä kohtaa poistaa kaikkea hunajaa, koska muuten olisi talviruokinta pitänyt aloittaa vielä samana päivänä. Tähän ei riittänyt paukut yhdelle vuorokaudelle. Tämä ei toki ole ammattilaisten toimintatapa, mutta amatöörejähän tässä ollaankin.

Talviruokinta (sokeri-vesi-liuos) pitää aloittaa heti hunajan poiston jälkeen, koska kun pesässä havaitaan ruoan hävinneen, emo lopettaa muninnan ja työläiset ovat hanakoita ryöstämään muita pesiä. Sotiminen ei oo jees, eikä siis haluta ajaa meidän tyyppejä toisiaan vastaan. Peace. Pesän talvesta selviytymisen kannalta on myös äärimmäisen tärkeää, että emo munii vielä uusia nk. talvimehiläisiä pesään. Talvimehiläisten homma on muodostaa talvipallo emon ympärille talvikuukausiksi ja pitää se lämpimänä ja elossa.

Valtran kauhassa raskaat hunajalaatikot siirtyivät kevyesti pellonlaitaan ja oman tankkauksen ja välisuihkun (tää on hikistä hommaa!) jälkeen lähdin Noran residenssiin linkoushommiin, jotka tuttuun tapaan työllistivät yöhön asti.



Kävin paria päivää ennen sadonkorjuuta palloilemassa pesien läheisyydessä. Apila on myöhäisiä kukkijoita, ja hyvä meden sekä siitepölyn lähde mehiläisille. Härkäpapuun näyttää ilmestyvän ruskeita laikkuja, jotka kuulemma ovat merkki suklaalaikkutaudista. Minulle jäi hieman epäselväksi, kuinka haitallinen ko. tauti härkäpavulle on. Viimeisessä kuvassa on aina mehiläistarhaajaa lämmittävä näky: mehiläiset lentävät ahkerasti = keräävät mettä ja siitepölyä eli voivat hyvin <3




Ei riemul rajaa ku Valtral ajaa.




AH! täydellinen hunajakakku. Veikkaan, että yksittäiset avatut kennot on mehiläisten syömiä kohtia. Hunajahan on mehiläisten pahanpäivänvararuokaa (talvella tai kesällä pitkinä sadekausina, jolloin keruu on mahdotonta) ja jos hunajan sadonkorjuu syystä tai toisesta viivästyy, on riskinä, että mehiläiset alkavat syödä hunajaa. Tavoite olisi, että hoitaja saisi kaiken hunajan itselleen ja ruokkisi mehiläiset erinomaisesti ravinnoksi soveltuvalla n. 60 % sokeriliuoksella. 

tip tip tip 


Toimii. Maku on muuten tosi erikoinen. Tässä satsissa on ihan selkeä mentholaromi. Meillä ei ole hajuakaan mistä mesikasvista irtoaa moinen makuelämys, mutta siistii yhtä kaikki.

P.S.
Tämä erä on pakattu 150 g lasipurkkeihin ja pakastettu heti purkituksen jälkeen. Pakastettiin hunskut siis, jotta tavara pysyisi juoksevana (vs. kiteydy). Hunajahan ei pilaannu lämpimässäkään, ellei se ole korjattu liian kosteana. Ruvetaan myyntihommiin tuota pikaa, kunhan etiketit on saatu hommattua ja liimattua. Laitetaan lisäinfoa ostohalukkaille lähiaikoina.


-Päve



1 kommentti:

  1. Moi,
    Löysin uudelleen unohtamani bloginne. Mukavaa luettavaa. Kiitos siitä!
    Se mentoliaromi. Se on yleensä peräisin puistolehmuksesta. Mutta onkohan Viikissä lehmuksia?
    Tällä aromilla on voitettu monena vuotena paras hunaja -kisa
    Yleensä on ollut jonkun Stadin tarhaajan mehiläisten lähipuistosta kantamaa tavaraa.
    Onnea hyvästä sijoituksesta kisassa. Ei tuon paremmin voisi tarhausura alkaa.

    VastaaPoista