Kevättä pukkaa!

Mehiläiset on back in business joten lämpätään blogiakin kuukausien huilimisen jälkeen. Pesillä on tullut käytyä jo muutamaan otteeseen tänä vuonna, mm. putsaamassa pohjia ja lisäruokkimassa. Tyyppejä kuolee talvella tasaseen tahtiin ja nämä maallisen taipaleensa päättäjät tippuvat pesän verkkopohjalle aiheuttaen lopulta tautiriskin ja tukkien verkkopohjan ilmanvaihtoa. Siksi pohjien putsaus on paikallaan, kun pakkaset ovat hellittäneet.

Männeenä lauantaina mehiläiset lentelivät ahkerasti ja osalla lentelijöistä oli niin raskaat siitepölyvasut, että take offit ja ländäykset näyttivät eri koomisilta. Luonto tarjoilee tällä hetkellä lähinnä siitepölyä pajun kukinnoista, mutta mettä ei vielä pahemmin irtoa. Annoinkin vielä yhdelle vähäväkiselle ja kevyelle pesälle hitusen sokerilientä pahimpaan nälänhätään. Siitepöly on lähinnä toukkien mättöä, kun taasen aikuiset lentelijät käyvät nestemäisellä mesipolttoaineella.

Säätiedotus lupaa taas kylmää alkuviikkoa, joten onpa erinomaista että ruokin sen yhden pesän. Parempi katsoa, kuin katua.

Tiedotus: Hunskussa on tapahtunut pientä muutosta ja tästedes hommia luotsataan yhden eukon voimin. Eiköhän se tästä! Apukäsiä (arvostan <3 ) on tähänkin asti ollut kiitettävästi tarjolla.
Tässä vielä loppuun pölyttäjäsymppaus. Ole kiltti myös kimalaiselle.

Nää muijat on sotkenu ittensä siitepölyyn ihan miten sattuu.

 Liikehdintää eteisen ovella.

-Päivi

Mehiläisten lumityöt

Käytiin tsekkaamassa pörriäisten kuulumisia lokakuun puolivälissä aikomuksenamme antaa tarvittaessa lisäruokaa. Yllätys oli suuri, kun tyypit olivat jo menneet talvipalloon. Ne siis olivat muodostaneet kuningattaren ympärille tiiviin rykelmän, jotta lämpötalous pysyisi kunnossa. Talvipallossa mehiläiset värisevät lämmitystarpeen mukaan ja syövät varastoimaansa sokeria kennoista, mutta muu aktiivisuus on minimissä. Talvea vasten kuhnurit eli urosmehiläiset heitetään työläisten toimesta pihalle. Myös työläisiä kuolee talven mittaan ja mehiläispesän väkimäärä on silloin pienimmillään, sillä kuningatar ei muni talvella.

 Kuolleita mehiläisiä marraskuisella hangella

Pesissä kakut olivat onneksi pullollaan sokeria. Talveksi yhdistettiin muutamat pesät, joista ei löydetty emoa. Ilman emoa pesä kuolee talvella. Jos totta puhutaan, oli aikomuksenamme myös tiivistää kaikki pesät yhdelle puulaatikolle talveksi. Kaksi hieman aktiivisempaa  aggressiivisempaa pesää olivat saaneet päälleen emottomat pesät. Yritettiin ottaa päällimmäinen pesä pois, mutta tyypit olivat päättäneet, että talvipallolle täydellinen kohta on keskellä kahta pesää eli ikään kuin kahden pesän välissä. Sieltähän kaverit lennähtivät kiukkuisina katsomaan, kuka rikkoo talvipalloa. Ei muuta kun pesä kiinni ja toivotaan, että tyypit morjenstavat keväälläkin.

 Lokakuussa vielä vihersi, mutta pesän sisällä tiedettiin

talven lähestyvän

Päivi ja Suvi - lokakuussa pärjää vähemmälläkin 

suojapuvustuksella

Muutaman pesän ilmanvaihto oli heikolla tolalla. Kesä oli riittävän kuiva, eikä silloin millään pesällä ilmennyt ilmanvaihto-ongelmia. Kesällä mehiläiset myös pystyvät lisäämään ilmanvaihtoa tuulettamalla siivillään pesän lentoaukolla. Satoaikana mehiläiset lisäksi jakaantuvat tasaisemmin pitkin pesää ja osa porukasta lentää ulkona päivisin. Tilanne on siis hyvin erilainen kuin talvella tiiviissä talvipallossa. Siirrettiin pesät telineelle, jolloin ilmanvaihto pelittää hyvin pesän verkkopohjan ja lentoaukon kautta.

Lumi yllätti tällä viikolla mehiläiset ja meidät. Yhdeltä pesältä puuttui ilmanvaihtoa parantava lava altaan ja mietin jo, onkohan tullut lunta tupaan ja pesien lentoaukot tukkiutuneet lumesta. Joillekin pesille piti hieman tehdä lumitöitä, mutta tilanne oli kaiken kaikkiaan hyvä. Kaikkien pesien eteen lisättiin vanerilevyt, jotta lunta ei sada eteiseen. Viimeisille pesille laitettiin myös eriste- eli halltexlevyt kehien päällä olevien muovien ja katon väliin. Muovi on sitä varten, etteivät mehiläiset mutusta eristelevyä tai kittaa sitä kiinni pesään.

 Makita, jokaisen tarhaajan vakioystävä

Mistä tätä kamaa riittää?

 

 Kelpaa hymyillä - eka tarhausvuosi melkein paketissa!

-Nora

Hyvää Suomesta

...meidän hunsku nimittäin!

Hyvää Suomesta -merkin hakemisohjeet ja kuvan lähde SML ry

Yrittäjien onnistumisen hetkiä!

Mehiläiset saatiin hengissä talviteloille ja hunajat purkitettua. Päätettiin hakea hunskulle Hyvää Suomesta -merkkiä, koska koettiin se kuluttajien hyvin tuntemaksi ja arvostetuksi alkuperämerkiksi. Päivi postitti hakulomakkeen ja yhden hunajapurkeistamme SML ry:lle tutkimuksia varten. Sitten jännättiin, onko meidän hunaja virallisesti laatuhunajaa.

Hyvää Suomesta -merkin käyttöoikeuden saa kotimainen hunaja, joka laadultaan ylittää kirkkaasti EU-neuvoston hunajadirektiivin 74/409/ETY vaatimukset ja lisäksi täyttää SML:n tiukemmat vaatimukset. Merkkiä haettaessa hunajanäytteestä tutkitaan siitepölykoostumus, jolla pystytään määrittämään, että kyseessä on 100 %:sesti suomalainen hunaja. Säilymisen kannalta keskeistä on hunajan kosteus, jonka tulee laatuhunajalla olla alle 19 % (EU-direktiivin vaatimus on alle 21 %). Kosteus mitataan refraktometrin avulla, joka määrittää liuosten taitekertoimia. Hunaja arvostellaan aistinvaraisesti sisältäen hajun, maun, koostumuksen, käsittelyn ja säilytyksen onnistumisen sekä pakkausmerkinnät. Laatuhunajana myytävää hunajaa ei myöskään saa iskukuumentaa juoksevaksi, vaan sen tulee olla kuumentamatonta. Tämä mitataan invertaasientsyymin pitoisuutena, sillä invertaasin pitoisuus laskee voimakkaan kuumennuksen seurauksena. Hunajan tuoreus selvitetään hydroksimetyylifurfuraalin eli hunajan sokerien hajoamistuotteen pitoisuutena. Laatuhunajan HMF-pitoisuus saa olla enintään 15 mg/kg, kun taas EU:n hunajadirektiivi sallii enimmäispitoisuudeksi 40 mg/kg.

Hyvää Suomesta -merkki on arvostetuin alkuperämerkki Brändien arvostus 2016 -tutkimuksen mukaan. Kaikkien Suomen brändien vertailussa se sijoittui kuudenneksi. Hienoa saada laatumerkki osaksi laatuhunskun tarinaa!

- Nora

Easy livin'

Syksy on jo pitkällä ja mehiläisaskareet ovat lähestulkoon ohitse tältä vuodelta. Viimeksi käytiin kurkkaamassa pesiä pari viikkoa sitten. Kaikissa pesissä oli kiitettävästi jengiä ja ruokaa, joten ei häiritty turhaan sen enempää. Otettiin tymolityynyt vain veks. Tymoli on yksi varroapunkin torjunnassa käytetyistä aineista. Tässä on ihan kiva, muutamalla kirjoitusvirheellä maustettu infosivu.

Kävin tänään Stadin tarhaajat ja hunajafrendit ry:n 5-vuotisjuhlaseminaarissa. Taidan olla liian nuori ja sykkivä, kun jatkuvasti tapahtuman aikana kiusasi tunne liian hitaasta etenemisestä. Paikallaolijoiden keski-ikä taisikin huidella 50-70 välillä, oiskohan ollu vaikutusta asiaan. Seminaarin parasta antia olivat akateemiset vieraat: vitellogeniinitutkija Heli Salmela ja mehiläistutkija Norman Carreck Isosta-Britanniasta. Salmelan viimeisin tutkimus löytyy tästä näin. Onneksi se on open access. Hauska jutska on se, että opiskelijakaverini oli osana tuota paperia ja teki aiheesta gradunsa. Carreck oli tehnyt vaikka minkälaista tutkimusta aina siitepölylähteiden monipuolisuuden vaikutuksesta talvehtimiseen, siipien epämuodostuneisuutta aiheuttavaan virukseen ja neonikotinoidien vaikutuksista mehiläisiin. Loistava tyyppi siis.

Lisäksi toki käytiin negiskeskustelua, aiheena esikotelomätä, toukkamätä, aasianherhiläinen (tulokaslaji, josta kivasti näköjään Tiede-lehti kirjoitti jäätävällä klikkiotsikolla jo 2012. Suomessa tämä friikki ei ole uhka, koska ilmasto on liian viileä -ainakin vielä. Katsellaan mitä kaikkea kivaa täällä pörisee 20-30 tjsp vuoden kuluttua ilmaston kaiken aikaa lämmetessä), varroa ja torjunta-aineet.

Toi aasianherhiläinen, eli asian hornet lontooksi, oli ihan uutta mulle ja hyi stna. Se siis syö mehiläisiä ja pistää ihmisiä ja tekee jättimäisiä pesiä korkeelle puihin. Kunnon kusipää siis. Briteissä on varmuudella havaittu jo pari tällaista pesää. Brittimehityypit oli tehny tämmösen kivan posterin: 

Löytyy täältä orkkiksena. Loppuun vielä kammoa herättävä kuva tuosta mulkvistista.

(Kuva: http://www.beesinfrance.com/wp-content/uploads/2010/10/Bees-fighting-back-7.jpg)

Niin, jossain vaiheessa mennään ruikkimaan oksaalihappoa mehien niskaan ja annetaan niille lisää safkaa talvea varten. Lisäksi pidetään lähiaikoina ensi kesän suunnittelupalaveri Noran kanssa. Oon jo vähän innoissani... enää 7-8 kuukautta niin pääsee mehien keväthoitohommiin! Jej.

-Päve

600+ purkkia myöhemmin - pääsatokauden purkitus

Yhteistyö on ylivoimaa.

Alkuun mainitakseni, minä ja Päivi ollaan viime aikoina oltu

Supergirl!

 

Päivätöistä yötöihin mehiläishommiin on ollut totisinta totta useammin kuin kerran. Mehiläistarhaus on vahvasti kausiluontoista ja työhuiput - no ne todella on huippuja jyrkällä nousulla. Startupskenehengailu ei vie pitkälle kun mehiläisten tarpeet on täytettävä, kerättävä hunaja oikea-aikaisesti, lingottava ja purkitettava sekä myytävä.

Täydellistä, satokausi purkissa

Klo 23 saavuin työmatkalta Päivin veivatessa linkoa viimeisiä kierroksia pääsatokauden keruukierroksella. Pikaiset kuulumiset vaihdettiin, Päivi lähti kotiin, kaikki veti unta palloon ja seuraavana päivänä töiden jälkeen täytin viimeiset 22 muovipurkkia. 13 purkkia jäi vielä ilman hunajaa, koska niille ei ollut kantta. Tuotantovälineiden puuttuminen suurimman tarpeen hetkellä on ollut meidän perisynti koko kesän, joten ketään ei yllättäne, että purkit loppuivat muutenkin pahasti kesken. Niinpä jälleen seuraavana päivänä ajoin töiden jälkeen kuuseen Hunajayhtymälle hakemaan 13 kpl sopivia muovipurkin kansia ja uusia purkkeja. Alun alkaen haluttiin purkittaa kaikki hunajat pieniin 100 - 150 g lasipurkkeihin. Oltiin kuitenkin saatu lopettaneelta mehiläistarhaajalta hänen viimeiset muovipurkkinsa, eikä aloittavien yrittäjien sovi tuhlata tuotantovälineitä, joten ekat hunajat pakattiin 450 g muovisiin retropurkkeihin "Lähihunaja" ja "Kuningatar-hunaja".

Uusien 150 g lasipurkkien riittävästä ostomäärästä käytiinkin tiukkaa whatsapp-neuvottelua Päivin kanssa ja päädyttiin 200 kpl riittävän tälle kaudelle. Sormet ja silmät ristissä saavuin kotiin eräänä yönä klo 00 mukanani 200 lasipurkkia ja ne 13 muovikantta. Seuraavana päivänä oli normiduunipäivä ja iltapäivällä yöllä hunajan purkittamista. 200 purkkia myöhemmin saatoin huokaista, tässä se oli - pääsatokauden purkitus. Koska meidän mehiläiset oli rehevillä härkäpapulaitumilla ja pitkään kukkivaa apilaakin oli saatavilla, tuli tämän jälkeen hunajaa vielä 400 pikkupurkkia (150 g). Sato oli kokonaisuudessaan olematon meidän pesämäärään nähden, hunajaa tuli noin 10 kg/pesä. Se on hyvä ja huono asia, koska jos oltaisiin saatu hunajaa hullun paljon, oltaisiin ehkä oltu erinäisten työvaiheiden kanssa pulassa. Konkarimehiläistarhaajat puhuvat huonoimmasta hunajasadosta 30 vuoteen. Minä ja Päivi ei siitä tiedetä, koska meidän maailmaan plopsauttaminen ei ollut 30 vuotta sitten edes suunnitteluasteella. Aloittavina mehiläistarhaajina toki helpottaa tieto, ettei ehkä ryssittykään kaikkea itse, vaan meille sattui ekaksi mehiläistarhauskesäksi todennäköisesti mehiläistarhaajauramme huonoin vuosi.

 Näin ne purkit häviää

Se fiilis, kun purkitat tasan 150 g :)
Note: vaaka on taarattu.

 -Nora

Pääsatokauden hunajankeruu

Tuli korjattua hunajasatoa tuossa heinäkuun viimeisinä hetkinä. Meidän tarhapaikka on muutaman sadan metrin päässä tiestä, joten päätettiin hakea hunajalaatikot kauhallisella traktorilla. Yes, we have some powerful friends. Miikalle siis iso kiitos! Kävin Ronin kanssa (Nora ei päässyt mukaan) kaikki pesät läpi ja otettiin vain täysin peitetyt hunajakakut matkaan mukaan. Mistään pesästä ei olisi tohtinut tässä kohtaa poistaa kaikkea hunajaa, koska muuten olisi talviruokinta pitänyt aloittaa vielä samana päivänä. Tähän ei riittänyt paukut yhdelle vuorokaudelle. Tämä ei toki ole ammattilaisten toimintatapa, mutta amatöörejähän tässä ollaankin.

Talviruokinta (sokeri-vesi-liuos) pitää aloittaa heti hunajan poiston jälkeen, koska kun pesässä havaitaan ruoan hävinneen, emo lopettaa muninnan ja työläiset ovat hanakoita ryöstämään muita pesiä. Sotiminen ei oo jees, eikä siis haluta ajaa meidän tyyppejä toisiaan vastaan. Peace. Pesän talvesta selviytymisen kannalta on myös äärimmäisen tärkeää, että emo munii vielä uusia nk. talvimehiläisiä pesään. Talvimehiläisten homma on muodostaa talvipallo emon ympärille talvikuukausiksi ja pitää se lämpimänä ja elossa.

Valtran kauhassa raskaat hunajalaatikot siirtyivät kevyesti pellonlaitaan ja oman tankkauksen ja välisuihkun (tää on hikistä hommaa!) jälkeen lähdin Noran residenssiin linkoushommiin, jotka tuttuun tapaan työllistivät yöhön asti.

Kävin paria päivää ennen sadonkorjuuta palloilemassa pesien läheisyydessä. Apila on myöhäisiä kukkijoita, ja hyvä meden sekä siitepölyn lähde mehiläisille. Härkäpapuun näyttää ilmestyvän ruskeita laikkuja, jotka kuulemma ovat merkki suklaalaikkutaudista. Minulle jäi hieman epäselväksi, kuinka haitallinen ko. tauti härkäpavulle on. Viimeisessä kuvassa on aina mehiläistarhaajaa lämmittävä näky: mehiläiset lentävät ahkerasti = keräävät mettä ja siitepölyä eli voivat hyvin <3

Ei riemul rajaa ku Valtral ajaa.

AH! täydellinen hunajakakku. Veikkaan, että yksittäiset avatut kennot on mehiläisten syömiä kohtia. Hunajahan on mehiläisten pahanpäivänvararuokaa (talvella tai kesällä pitkinä sadekausina, jolloin keruu on mahdotonta) ja jos hunajan sadonkorjuu syystä tai toisesta viivästyy, on riskinä, että mehiläiset alkavat syödä hunajaa. Tavoite olisi, että hoitaja saisi kaiken hunajan itselleen ja ruokkisi mehiläiset erinomaisesti ravinnoksi soveltuvalla n. 60 % sokeriliuoksella. 

tip tip tip 

Toimii. Maku on muuten tosi erikoinen. Tässä satsissa on ihan selkeä mentholaromi. Meillä ei ole hajuakaan mistä mesikasvista irtoaa moinen makuelämys, mutta siistii yhtä kaikki.

P.S.

Tämä erä on pakattu 150 g lasipurkkeihin ja pakastettu heti purkituksen jälkeen. Pakastettiin hunskut siis, jotta tavara pysyisi juoksevana (vs. kiteydy). Hunajahan ei pilaannu lämpimässäkään, ellei se ole korjattu liian kosteana. Ruvetaan myyntihommiin tuota pikaa, kunhan etiketit on saatu hommattua ja liimattua. Laitetaan lisäinfoa ostohalukkaille lähiaikoina.

-Päve

Mehiläisniitty osa 2

Toukokuussa kylvin mehiläisniityn. Jos et vielä silloin seurannut blogia tai kesähuurteinen muistisi ei veny sinne saakka, niin täältä voit kurkata, mitä projektin aloitus piti sisällään. Siemensekoituspaketin "Villipuutarhurin mehiläistarha" kylki lupasi kukkaloistoa kahdessa viikossa. Olin epäileväinen, koska paketti taitaa olla Saksassa koottu ja ketäpä ei epäilyttäisi alkuperäisten tekstien päällä olevat tarroin lisätyt suomennokset ja niiden oikeellisuus? Kahdessa viikossa sain komean rikkaruoholoiston. Kuten arvata saattaa, nokkoset ja voikukat puskivat onnellisina uuden mullan läpi. Kitkin niitä kunnes pikkiriikkiset taimet plopsahtivat esille. Sitten piti vain toivoa, että taimet pitävät puolensa ja syrjäyttävät rikkaruohot. En uskonut, että vastikään kylvetty mehiläisniitty voisi voittaa vuosikymmenten rikkaruohojuuriston.

Kukkaloisto kahdessa viikossa olikin kukkaloisto kahdessa kuukaudessa. Naaattikaa.

Happy happy joy joy

 

Silkkiunikko Papaver rhoeas

Ruiskaunokki Centaurea cyanus ja kimalainen välipalalla

 

Tilli Anethum graveolens

Oregano eli mäkimeirami Origanum vulgare

Siankärsämö Achillea millefolium ja kukkakärpänen ruokailemassa

 

Siniset piiankieliä Echium plantagineum ja oikealla punapellava Linum grandiflorum 'rubrum'

-Nora