Varhaisin mehiläisesikuva ja innoittajani on ollut Asko-enoni. Askolla on ollut mehiläisiä niin kauan, kun maallista taivaltani on kestänyt ja pidempään. Muksuna mehiläisilmiö tuntui tosin hivenen kummalliselta ja pelottavaltakin, pesät tuli kierrettyä kaukaa. Paitsi eräänä kesäpäivänä: Asko päätti pitää tulevaisuuden toivoille valistustilaisuuden. Minut, kaksoissiskoni ja serkkupojat riistettiin kesken Turtles-leikkien katsomaan hunajalinkoa, savutinta sun muita mehiläishoidon peruspensseleitä. Paljon tästä infosta ei jäänyt pitkäaikaiseen muistiin ja ansaitsemaansa arvostusta se nauttii vasta nyt 20 vuotta aivojani kasvateltuani.
Askon kestävät ja maisemaan sopivat puupesät syyskuussa 2015.
Ahkerat pölyttäjät saavat punaherukan puskemaan törkeen isoja molluskamarjoja!
***
Toinen suuri nimi mehihommassa on Kari Koivulehto. Suoritin Noran kanssa keväällä 2011 Helsingin yliopistossa mehiläistalouden peruskurssin. Se innostuksen tuike silmissä ja rakkaus äänessä, kun Kari puhui pörriäisistä! Lähtemätön vaikutus. Kurssilla pääsimme tutustumaan Viikin pesiin.
Maestro itse. On muuten kova jätkä: sama jumpperi pesillä ja luentosalissa!
Nora
Päve
Nostalgiatunnelmissa,
Päve
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti