Spessuhunaja

Olin muistaakseni vuonna 2011 Budapestissa Rammstein -keikkamatkalla. Ostin kauppahallista kastanjahunajaa. Kotona maistoin. Aistimaailma poksahteli: en voinu uskoa, että hunajassa voi olla niin syvät ja tuomenkukkamaiset aromit, silkkimäinen suutuntuma ja jysäyttävä kesäassosiaatio! Valaistuin. Hunajilla on luonteet! Suomalaisen ilmaston ja kasvivalikoiman vuoksi se kotimainen hunaja, mitä markettien hyllyt notkuvat on sekakukkahunajaa. Se on mietoa, vaaleahkoa ja melko nopeasti kiteytyvää. Nimensä mukaisesti tässä hunajassa on sekaisin koko satokauden hunajasato, jolloin mehien keräämän meden kasvilajikirjo on hyvin laaja. Koska tietänet, että hunaja valmistetaan kukkien medestä. Slurps.

Tähän asti olen maistanut ainakin kastanja-, laventeli-, tattari-, kanerva-, omenankukka-, lakka- ja voikukkahunajaa. En varmasti muistanut kaikkia. Olen maistanut venäläistä, svetsiläistä, italialaista, korsikalaista, ranskalaista, slovenialaista, kroatialaista, saksalaista, tanskalaista, kreikkalaista (kennohunajaa!) ja muita mitä en muista. Ahkerasti reissaava isosisko pitää minut hunajamaailmankartalla tuomalla milloin mistäkin maukkaita tuliaisia. Kiitos Anu jo saaduista ja tulevista hunajista pus.

Kreisin hunajamimmin muinainen fb-päivitys. Erityisesti tuo kiteytetty ahvenanmaalainen hunaja oli erinomaista. Samoin niederbayernlainen... myös oikealla jemmassa oleva suomalainen omenankukkahunaja... niin oli muuten tanskalainenkin, voimaista!

Kreisin hunajamimmin tämänhetkinen hunajavarasto. Jahas, näköjään osa purkeista samoja. Eivät liene lemppereita.

-Päve