NYT voidaan vihdoin väittää olevamme oikeista mehiläistarhaajia. Kaksi krainilasyhdyskuntaa kotiutui lauantaina piiiitkän reissun päätteeksi. Kaustinen oli sateinen ja lämpötila 11 asteen hujakoilla, kun päästiin pakkaamaan mehejä. Myyjällä oli eri hyvät metallitelineet pesien alle ja onneksi saatiin viriteltyä ne auton katolle. Autosta jälleen kiitos isipapalle. Roberto (=auto) oli omiaan tähän hommaan. Carry Boy -kontista saatiin ikkunoita raolleen, joten meheillä oli erinomainen ilmanvaihto kuljetuksen aikana. Kuljetuksessa nimenomaan pesän ylikuumeneminen on vakava uhka sillä lentoaukko tukitaan superlonilla. Meillä ei valitettavasti ollut hyönteisverkkoa katon tilalle. Kuumissa kuljetusoloissa mahdollisimman hengittävä, mutta tyypit pesässä pitävä verkkoratkaisu olisi omiaan sekä suihkepullolla mehien viilentäminen matkan aikana. Näitä ratkaisuja ei nyt ollut käytettävissä eikä onneksi tarvittukaan. Pesä niputetaan liinalla kiinni eikä siinä muuta, kyytiin ja menoksi.
Perille Viikkiin päästyämme kurvattiin pellolle purkamaan kuormaa. Tämä oli tietenkin sovittu tilan väen kanssa. Virkavalta oli oikein skarppina lauantaiyönä klo 3. Noin minuutin kuluttua auton pysäyttämisestä maija seurasi renkaanjäljissä pellolle. Eipä siinä, sanoin että täältä tulee muutama mehiläinen. Koppalakki (komia sellanen) oli heti kärryillä ja kysyi tuliko tyypit pölyttämään tätä peltoa. Nice!
Näin tuore tarhaaja ollessani jänskätti himppurimppusen avata pesiä. Mehit oli äkäisiä ja kiroilivat syystä. Sateinen ja kylmä ilma sekä himan tärähtelyt ei saa ketään onnesta sekaisin. Onneksi suojapuku oli mukana eikä tyypit juuri lennelleet mielialastaan huolimatta. Lisäsin talveutuspesien päälle yksinkertaisesti yhdet uudet sikiöosastot. Vähän oli hakuammuntaa, että oliko se sitä mitä pesät nyt kaipasivat eniten, mutta en tosiaan yöllä pitkän reissun päätteeksi alkanut nostella kakkuja ja tsiigailla tilannetta. Onneksi nyt on ollut tosi lämmintä, lähellä virtaa oja, josta mehit saavat juotavaa ja näin Etelä-Suomessa ruokakasveja on jo runsaasti, joten jos emo vaan munii, niin molemmat pesät kukoistavat kohta. Lopuksi kuvat.
Roberto on ässä hc-hommissa!
Käytiin fiilistelemässä Noran pihakukkia.
Kirsikkapuun taimi pukkas kukkaa!
Yksi otos jäi ikuistamaan tätä historiallista hetkeä, jolloin ekat pesät pakattiin kotiin viemisiksi. Oliko mies kännissä vai miksi focus, sitä en tiedä.
Yöhommii.
Seuraavana maanantaina pesillä oli ainakin lämmin.
Kierreltiin pesien lähimaastossa seuraavana maanantaina ja kuvailin tyyppien laitumia. Rhododendronit kukkivat pian, mutta totta puhuen en tiedä antaako kukat hyvin mettä tai siitepölyä.
Pesien ympärille on kylvetty palkokasveja, jotka hallelujah itävät jo.
Aivan lähellä on myös lehmuksia! Lehmushunajaa!
Näitäkin riittää.
Mustikat kukkivat tällä hetkellä hävyttömän runsaasti. Nyt vaan pölyttäjät töihin niin kuukauden or so kuluttua saadaan pakastimet täyteen!
Puolukkakin puskee nuppua.
Lähistöllä on myös runsaasti hedelmäpuita.
Kiitos ja hyvää yötä.
Päve
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti