Hunsku

Päivin kanssa aloitettiin mehiläishommien suunnittelu paperilla oluella viime vuoden marraskuussa. Kari Koivulehdon mehiläistalouden peruskurssilla jättämä lähtemätön vaikutus oli saanut mehiläiset pysymään takaraivossa vuodesta 2011. Ne oli kuitenkin hiljaa, eikä surissu. Sitten ne rupesi taas pitämään ääntä viiden vuoden hiljaiselon jälkeen. Tuli tarve tietää lisää tyypeistä, hankkia omia pesiä. Helsingin yliopiston mehiläistalouden peruskurssi oli taattua yliopistolaatua ja teoriaa oli sopivasti käytännön rinnalla (maisteltiin lajihunajia, käytiin mehiläispesillä, tutustuttiin hunajan käsittelyyn). Siitä oli kuitenkin tovi vierähtänyt ja koska käyttöohjeet on hyvä lukea kahteen kertaan, ilmoittauduttiin molemmat mehiläistarhauksen peruskursseille. Päätettiin ottaa kaikki irti ja mennä eri kursseille, käyn parhaillaan Uudenmaan mehiläishoitajat ry:n kurssia. Teoriaosuus päättyi huhtikuussa eli hyvissä ajoin ennen mehien tuloa. Pesäkäyntejä tehdään vielä syyskuulle saakka. Parasta kurssilla on ollut kuulla eri mehiläistarhaajien hoitokäytännöistä ja tarhauskokemuksista, sillä luennoitsijoita on ollut lähes yhtä monta kuin kurssikertoja.

 

Keväällä tuli selväksi, että mehiläishommien tiimoilta laitetaan yritys pystyyn. Yrittäjyyttä tukemaan löytyi Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteelliseltä tiedekunnalta huippuhyödylliset kurssit: laskentatoimen perusteet ja liiketoimintasuunnitelmakurssi. Haluttiin päästä alusta saakka kiinni toiminnasta koituviin kustannuksiin ja tuloihin sekä hoitaa kirjanpito itse. Tavoitteeksi asetettiin kannattava liiketoiminta parin vuoden sisällä yrityksen perustamisesta. Tähän kun lisättiin yrittäjien määrä perustamisvaiheessa, oli osakeyhtiö yritysmuotona selvä valinta. Pienten eläinten kanssa on hyvä ajatella isommin. Osakeyhtiö on järkevä ratkaisu pitkällä aikavälillä. Sitten tultiin vaikeaan osuuteen. Mikä olisi yrityksen nimi? Sille löytyi kriteereitä. Ajaton, kuvaava, lyhyt, kieliriippumaton, hauska, liittyy mehiläisiin. Keksimisen tuska. Mikämikämikä. Kului pari viikkoa. Mikämikämikä. Sitten se vain iski Päiville: "Hunsku. Mun perhe sanoo hunajaa Hunskuksi". Stressikierros kaksi: hyväksyykö kaupparekisteri nimen? Henkisesti oltiin jo Hunsku. Kutsuttiin itseämme Hunskuksi. Paljastettiin nimi vain lähipiirille. Mitä jos joku vie meidän nimen? Vain Hunsku kelpaisi, muu nimi olisi tuntunut vieraalta. Mitä jos ei saadakaan nimeä?

Vielä nimettömälle yritykselle piti perustaa pankkitili, jolle laitettiin osakepääoma. Paperit patentti- ja rekisterihallitukseen. Parin viikon päästä tupsahti korjauskehotus, verkkolomakkeen rastimerestä puuttui yksi rasti. Sitten tuli postia.

Hurraa!! Nyt odotetaan Hunsku-hunajan kypsymistä pesissä. Yrityksen toimialana on mehiläistarhauksen lisäksi pölytyspalvelu ja maatalouden web-sovellukset, joten hunskun lisäksi on paljon muutakin hässäkkää työn alla. Ekat hunskut on meiltä jo tilattu, joten ehkä ei hukuta hunajaan. Olisi varmaan onnellinen kuolema.

-Nora