Mehiläisiä, ihan helvetisti mehiläisiä

Haettiin lisää. 12 terhakkaa pesää. Nyt alkaa käydä työstä. Ainakin nämä kuskausreissut. Hakukeikka suuntautui Lavialle Mehiläistalolle. Työpäivän jälkeen asetuttiin Transittiin ja parannettiin siinä mennessämme maailmaa ainakin kunnes Noran piti nykästä pikku power napsit. Mehiläistalolla oli kyllä asialliset puitteet mehihommille. Meillä on tuohon vähän matkaa, jos nyt ikinä tavoitteena onkaan yli paria tuhatta pesää omistaa. Kuulostaa varsin työläältä. Pesät oli pakattu mallikelpoisesti meille valmiiksi. Ne olivat yhdellä osastolla ja katon tilalle oli niitattu propoliksenkeräinritilä. Siinä aukot ovat siis niin pieniä, etteivät työläisetkään mahdu ulostautumaan pesästä. Saatiin ostokset just eikä melkein Transittiin ja kotiappäin taidetiin lähteä vasta lähempänä iltakymmentä. Kiitos sumpeista ja höpinähetkestä!

Perillä hommaa riitti myös. Ei mennä yksityiskohtiin. Meitä vähän väsytti eikä siinä pimeässä päästy perehtymään uusien suojapukujen huppujen sulkemismekanismeihin riittävän huolellisesti. Seurauksena kaksi tyyppiä mun hupun sisällä. Kenkävalinta ei myöskään ollut optimaalinen, koska ajatus ei vaan kantanut kotoa lähtiessä niin pitkälle, että jokin pitkävartinen jalkinemalli (esim. saappaat perhana) olisi ollut taas pesillä omiaan. Vansin lenkkarit jalassa pimeähkössä sain kunnian ottaa kolmen piston verran reumalääkettä oikeaan nilkkaani. Tiedoksi, että mehiläismyrkyn sanotaan ehkäisevän ja lieventävän reuman oireita. Daiju kaupunkilainen kuittaa.

Pesät olivat totisesti täynnä porukkaa, mutta tuossa iltasella meillä oli vain kolmeen pesään uudet osastot valmiina, joten uusi pesäkäynti on hyvin pian tarpeen, jotta loputkin pesät saavat lisää elintilaa. Kun pesässä tulee ahdasta, yhdyskunta jakautuu ja puolet lähtee etsimään luvattua maata punaselle tuvalle ja perunamaalle. Niin sanotusti. Tällöin toki pykätään uusi emo vanhaan pesään jäävälle puoliskolle. Ilta oli pitkä ja piikikäs. Klo 3 päästiin nukkumaan ja 8:ksi töihin.

Erityiskiitos pallon parhaalle kuljettajalle, joka tekikin kertaheitolla ennätyksen matkustajamäärässä, jota on kerralla kustannut. Yhdessä pesässä asustaa helposti 10 000 pörisijää. 

Varjot piteni vaikka oltiin kohta vasta perillä Mehiläistalolla.

Nora sovittaa. 

Pesät on sidottu liinoilla, ettei matkan aikana tapahdu mitään katastrofia. Katot on nostettu syrjään. 

Kuvasssa pohja ja yksi pesäostasto ja päällimmäisenä propoliksen keräin.

Tuumin huoliryppy otsalla jotta tuleekohan mehiläisille liian kuuma.

Tauko.

Näillä hävyttömillä roskaeväillä jaksaa. 

Olen kyborgi. Huomaa valot vatsassa.

Pör.

-Päve

Pesätsekkaus

Nyt se on tehty, ensimmäinen omien pesien pesäkäynti. Jännitti muuten vähän. Meidän suojapuvut on käytettynä ostettu ja jokseenkin parhaat päivänsä nähneet. Muun muassa kasvojen suojaverkko tulee nassuun kiinni, mikä saa pulssin hivenen kiihtymään kun mehejä pörrää lähellä herkkiä paikkoja. Tosi lähellä. Liian lähellä... No. Koska kirjoitan tätä, tiedätte ettei kuoltu, joten ei tarvitse enää pidätellä hengitystä.

Avattiin ensimmäinen pesä. Nora puheli, että kun ollaan konkareita niin jätetään tuon savuttimen käyttö sitten niikseen. No, minä kyllä meinasin, että tänään ei olla ainakaan konkareita joten viritin savuttimen ja saatoin kyllä tuprauttaa sitä enemmän kuin tarpeeksi lentoaukosta tyyppien niskaan. Minusta vaan tuntui että yksi tuprautus ei riitä ja toisen jälkeen en ollut ihan varma että meniköhän sinne, joten annoin kolmannen, ehkä neljännenkin, en laskenut enää. Tupruttelusta huolimata (tai siitä liiallisesta sellaisesta?) johtuen tämän ensimmäisen pesän raitapaidat olivat luonteikkaita! Meitä jänskätti niin maan perkeleesti. Yritin nostella kehiä samettisin ottein, mutta jos meinaa tärisyttää ja syke pompahtaa jokaisesta parven kuohahduksesta niin ole siinä sit samettinen saakeli. Oikeastaan tultiin siihen tulokseen aika nopeasti, että ei tänään kiusata näitä tyyppejä enempää. Havaittiin, että jokainen kehäväli oli suht täynnä mehiläisiä, joten lisättiin päällimmäiseksi hunajaosasto. Kahden alemman pesäosaston ja uuden hunajaosaston väliin laitoimme sulkuristikon. Sulkuristikon pointti on estää emoa lyllertämästä yläkertaan: ristikon väli on jetsulleen sopiva työläselle, mutta emo on sellainen matami, ettei perä mahdu väleistä. Joten, kun munia ei ala ilmestyä ylimmän laatikon kehille, mehit keräävät sen täyteen hunajaa. Nokkelaa. Muutamia kuhnureitakin bongailtiin. Noloa kyllä meinasin yhden sellaisen nähdessäni innostua että emohan se siinä, mutta onneksi kasvot säilyi kun kohtuullisessa ajassa tajuttiin, että kuhnureitahan nuo useammat emoehdokkaat olivatkin. Oppia ikä kaikki.

Toinen pesä oli ihan eri maata. Jengi oli huomattavasti leppoisampaa, kuin lähimmät naapurinsa. Tässä pesässä ei ollut yhtä paljon väkeäkään, mutta kehiä nostellessamme löysimme kuitenkin avo- ja peittosikiöitä. Emo siis oli jossain ja hoiteli hommaansa. Tässäkään pesässä ei, kuten ei edellisessäkään, oltu rakennettu mainittavaa määrää kuhnurikennoja, joten ei päästy leikkelemään niitä pois. Tiedä sitten tiedättekö, mutta kuhnurikennot tunnistaa niiden suuremmasta koosta ja korkeammasta peittovahaskannesta. Kuhnurin kuoriutumisessa kestää pidempään kuin työläisen (en muista kestoja), joten varroapunkit ehtivät rattoisasti rietastella kuhnurikennossa sisällä julmasti hyväksikäyttäen kehittyvää kuhnuria, joka on miesmehiläinen siis. Ratkaisu varroan vähentämiseen pesissä on siis leikata peitettyjä kuhnurisikiöitä mäkeen. Tai voi ne syödäkin. Jos ikinä Noran kanssa rohkenemme niin siitä kyllä kerrotaan silmät loistaen. Summa summarum, kuhnureilla on lyhyt ja nihkeä elämä. Tälle pesälle emme siis tässä vaiheessa tehneet mitään. Porukkaa oli sen verran vähän, että olisi ollut turhaa lisätä vielä uutta osastoa päälle. Toukkien kehittymioptimilämpötila huitelee jossain lähempänä 40 astetta, joten jos tuvassa on paljon tilaa, niin luonnollisesti lämmityskustannukset kasvavat. 

Se oli siinä. Kohta saadaan pesiä LISÄÄ. To be continued...

Nora muistutti rautakankea koko pesäkäynnin ajan.

Pettämätön tyyli.

Volvot osoittivat ketteryytensä peltoajossakin. Go Volvot.

-Päve

Ne tuli!

NYT voidaan vihdoin väittää olevamme oikeista mehiläistarhaajia. Kaksi krainilasyhdyskuntaa kotiutui lauantaina piiiitkän reissun päätteeksi. Kaustinen oli sateinen ja lämpötila 11 asteen hujakoilla, kun päästiin pakkaamaan mehejä. Myyjällä oli eri hyvät metallitelineet pesien alle ja onneksi saatiin viriteltyä ne auton katolle. Autosta jälleen kiitos isipapalle. Roberto (=auto) oli omiaan tähän hommaan. Carry Boy -kontista saatiin ikkunoita raolleen, joten meheillä oli erinomainen ilmanvaihto kuljetuksen aikana. Kuljetuksessa nimenomaan pesän ylikuumeneminen on vakava uhka sillä lentoaukko tukitaan superlonilla. Meillä ei valitettavasti ollut hyönteisverkkoa katon tilalle. Kuumissa kuljetusoloissa mahdollisimman hengittävä, mutta tyypit pesässä pitävä verkkoratkaisu olisi omiaan sekä suihkepullolla mehien viilentäminen matkan aikana. Näitä ratkaisuja ei nyt ollut käytettävissä eikä onneksi tarvittukaan. Pesä niputetaan liinalla kiinni eikä siinä muuta, kyytiin ja menoksi.

Perille Viikkiin päästyämme kurvattiin pellolle purkamaan kuormaa. Tämä oli tietenkin sovittu tilan väen kanssa. Virkavalta oli oikein skarppina lauantaiyönä klo 3. Noin minuutin kuluttua auton pysäyttämisestä maija seurasi renkaanjäljissä pellolle. Eipä siinä, sanoin että täältä tulee muutama mehiläinen. Koppalakki (komia sellanen) oli heti kärryillä ja kysyi tuliko tyypit pölyttämään tätä peltoa. Nice!

Näin tuore tarhaaja ollessani jänskätti himppurimppusen avata pesiä. Mehit oli äkäisiä ja kiroilivat syystä. Sateinen ja kylmä ilma sekä himan tärähtelyt ei saa ketään onnesta sekaisin. Onneksi suojapuku oli mukana eikä tyypit juuri lennelleet mielialastaan huolimatta. Lisäsin talveutuspesien päälle yksinkertaisesti yhdet uudet sikiöosastot. Vähän oli hakuammuntaa, että oliko se sitä mitä pesät nyt kaipasivat eniten, mutta en tosiaan yöllä pitkän reissun päätteeksi alkanut nostella kakkuja ja tsiigailla tilannetta. Onneksi nyt on ollut tosi lämmintä, lähellä virtaa oja, josta mehit saavat juotavaa ja näin Etelä-Suomessa ruokakasveja on jo runsaasti, joten jos emo vaan munii, niin molemmat pesät kukoistavat kohta. Lopuksi kuvat.

Roberto on ässä hc-hommissa!

Käytiin fiilistelemässä Noran pihakukkia.

Kirsikkapuun taimi pukkas kukkaa!

Yksi otos jäi ikuistamaan tätä historiallista hetkeä, jolloin ekat pesät pakattiin kotiin viemisiksi. Oliko mies kännissä vai miksi focus, sitä en tiedä. 

Yöhommii.

Seuraavana maanantaina pesillä oli ainakin lämmin.

Kierreltiin pesien lähimaastossa seuraavana maanantaina ja kuvailin tyyppien laitumia. Rhododendronit kukkivat pian, mutta totta puhuen en tiedä antaako kukat hyvin mettä tai siitepölyä.

Pesien ympärille on kylvetty palkokasveja, jotka hallelujah itävät jo.

Aivan lähellä on myös lehmuksia! Lehmushunajaa!

Näitäkin riittää.

Mustikat kukkivat tällä hetkellä hävyttömän runsaasti. Nyt vaan pölyttäjät töihin niin kuukauden or so kuluttua saadaan pakastimet täyteen!

Puolukkakin puskee nuppua.

Lähistöllä on myös runsaasti hedelmäpuita.

Kiitos ja hyvää yötä.

Päve

Mehiläisniitty

Olen pitkään haaveillut täydellisestä 1+ ha tontista, joka olisi yhdistelmä puutarhaa, kalliota ja luonnonniittyä - sijainti tietenkin järven äärellä. Tosielämä kutisti tonttini kymmenykseen ja poisti kuviosta kaiken puutarhaa lukuun ottamatta. Takapihan aitaaminen koirille jätti autotallin sivustalle ongelmallisen 3 m x 10 m -siivun, joka päättyy aitaan. Siinä kasvaa heikosti nurmikkoa ja nokkosta, maaperä on kuivahko. Pohdin pitkään, mitä tekisin rumalle kaistaleelle, jolla en juuri tule hengailemaan.

Yhtenä päivänä iski valaistuminen - kaistaleelle tulisi niittykukkaseos varta vasten pölyttäjiä ajatellen! Saan senkin osan pihasta hyötykäyttöön, vältyn nurmikon leikkaamiselta ja kukat ilahduttavat minun lisäksi pörriäisiä ja ohikulkijoita. Ahkeran googlettelun tuloksena löysin Neudorffin Mehiläistarha-siemensekoituksen, jonka kävin hakemassa läheisestä K-raudasta. Yksi pakkaus riittää 10 m2 alalle, joten kotiutin kolme pakkausta. Siemenseos sisältää 25 yksi- ja monivuotista luonnonkukkaa, mm. ruiskaunokki, päivänkakkara ja siankärsämö. Pidin ajatuksesta, että saisin niitystä monivuotisen, mutta halutessani voisin vuosittain heittää sekaan myös yksivuotisia kukkia.

Ostosten jälkeen alkoi autotallin vierustan raivaus. Vanhat ränninosat, lavat, tiiliskivet ja muut saivat lähteä, mattoteline joutui varastoon.

 

Optimistisesti ajattelin, että saisin maan käännettyä ja selviäisin ilman multakuormaa. Pian kuitenkin huomasin, että maa oli liian sepelipitoista eikä multaa muutaman käännetyn neliön jälkeen ollut nimeksikään.

Tilasin multaa pari 700 l suursäkkiä multasäkki.fi:stä. Päädyin Kekkilän viljelymultaan toivoen pitkävaikutteisen orgaanisen lannoitteen takaavan kukkaloistoa koko kesäksi. Koska sepelimaata ei oikeastaan pystynyt kääntämään, jouduin levittämään mullan suoraan leikattujen rikkaruohojen päälle. Kitken mullan alta putkahtavia rikkaruohoja kunnes niittyseos alkaa itää.

Mullan levityksen jälkeen tallasin alueen ja kastelin sitä vuorokauden aikana kolmesti, jotta multa tiivistyisi ja uuden mullan saisi läpimäräksi. Kylvettävät siemenet olivat vermikuliitissa, joten en sekoittanut siemeniä hiekkaan tai muuhun kylvämisen apuaineeseen, mitä yleensä suositellaan. Muokkasin siemenet maahan kevyesti puutarhaharalla. Olen päivittäin kastellut aluetta ja kitkenyt pintaan tulleet rikkaruohot. Kohta on onneksi luonnonsateita tiedossa, sitten varmaan alkaa niittyseoskin itää.

Itämistä odotellen.

-Nora

Pesäkäynti

Hehei!

Vihdoin käytäntöä. Pääsin tutustumaan Espoon työväenopiston opetuspesään viime sunnuntaina. Olosuhteet eivät olleet parhaat mahdolliset, päivä oli sateinen ja lämpötila taisi pyöriä siinä 15 asteen hujakoilla. Onnekkaasti kuitenkin sade taukosi itse pesällä pörräämisen ajaksi. Opetuspesän asukit olivat italialaisia ja voi hellantuuteli miten lauhkeaa väkeä olivatkin. Tyypit vaan kyhjötti kakuilla ja lämmittivät emoa. Aww.

Pesä oli talveutettu kahdessa farrar-kokoisessa puupesälaatikossa. Pesälaatikoita on kahta kokoa, farrar on uudempi ja suosiota kasvattava pesäkoko, jossa laatikon korkeus on matalampi, kuin vaihtoehtoisessa Langsroth-kokoisessa pesässä. Farrarin etu on se, että yksittäinen pesälaatikko on kevyempi nostella. Minun ja Noran pesät (hihi) ovat Langsroth-kokoa.

Bongailtiin kakuilta avosikiöitä, peittosikiöitä, kuhnurikennoja, siitepölykennoja ja ruokaa. Sitä pesässä olikin runsaasti. Näytti siltä, että osa oli jo uutta hunajaa, mikä onkin ihan mahdollist, sillä Etelä-Suomessa on ollut lämmin kevät. Siitepölyäkin oli runsaasti, mikä on hyvä uutinen, sillä se on tärkeä protsuruoka toukille sekä muistaakseni aikuisillekin mehiläisille. Emo löytyi ylemmästä pesälaatikosta. Sillä oli punainen merkkipilkku selkäkilvessään, mikä tarkoittaa sitä, että se on 2013 syntynyt. Emon vaihto on siis ehdottomasti ajankohtaista tässä pesässä tänä kesänä.

Löydettiin myös inhottavia varroapunkkeja. Hyi hele. Pyynnöstäni rouhastiin nimittäin yksi kuhnurikenno auki ja sieltähän yksi kuvotus löytyi. Tästä löytyy jonkun tyypin juttu varroan torjunnasta tomusokerilla. Suomessa käytetään torjunnassa orgaanisia happoja keväällä ja syksyllä. Tästä kirjoitellaan varmasti lisää, kun homma on meidän pesillä ajankohtaista. Orgaanisissa hapoissa on muuten vähintään yksi karboksyyliryhmä (-COOH). Huomenna on orgaanisen kemian tentti. Lol :)

Eräs havainto: siirrettiin yksi täysi ruokakakku uuteen pesälaatikkoon, joka siis lisättiin kahden aiemman pesälaatikon päälle. Pitelin hetken tätä yhtä täyttä ruokakakkua käpälissäni. Saakeli että se oli muuten painava. Sanoisin, että kaksi kiloa. Yhteen pesälaatikkoon mahtuu 10 kehää. Tämä oli farrarkehä... Me tullaan delaamaan, jos ikinä hunajaa saadaan. Onneksi punttiskortti on vielä voimassa, nyt vaan pumppaamaan ennen sadonkorjuuta.

Tässä kuvia skädäm. Sori laatu, jatkossa otan järkkärin mukaan, näitä katsellessa alkaa silmiin sattua.

Uteliaat kurssilaiset. Kehien päällä on veikeää villirakennetta.

Tyypit syö hunajaa. Tämä on alkukantainen reaktio, kun pesään tuprauttaa savuttimella savua. Mehit luulevat että metsäpalo on tulossa, joten mahat täyteen koska kohta muutetaan.

Kuhnurikehä. Tähän mehit alkaa rakentaa kuhnureille kennostoa (isompaa, kuin työläisten kennot), joka sitten myöhemmin leikataan hiiteen, jolloin saadaan varroakantaa hillittyä. Kuhnuritoukat voi syödä.

Hillittömän painava täysi ruokakehä. 

-Päve

Pölyttäjäystävällinen parveke ja puutarha

Kerrostaloasuja: istuta parvekkeelle yrttejä.
Omakotitaloasuja: jätä nurmikko leikkaamatta.

Näin helppoa on pölyttäjäystävällisen parvekkeen ja puutarhan perustaminen. Mehiläisiä ja muita pölyttäjiä löytyy vastoin yleistä luuloa myös kaupunkien keskustoista, sillä kaupunkitarhaus eli mehiläisten tarhaaminen esimerkiksi kerrostalojen katolla on nyt hip, hop ja pop. Kaupungissa mehiläisille ovat jalojen, kukkivien lehtipuiden lisäksi merkityksellisiä hajanaiset mesilähteet, kuten parvekekasvit.

Mehiläiset keräävät kukista mettä ja siitepölyä ravinnokseen. Joistain kukista saa vain jompaakumpaa. Hyötykasvien kukkaloisto on monesti koristekasvien veroista, ja mikä parasta, se ilahduttaa pölyttäjiä. Mehiläiset suosivat yrttejä, joten jos ei tarkemmin halua perehtyä mehiläisten suosikkikasveihin, on yrttien istuttaminen varma valinta. Yrtit eivät vie paljoa tilaa mikäli homma ei karkaa käsistä, joten pienellekin parvekkeelle tai pihalle saa ainakin yhden yrttiruukun, -laatikon tai yrttipenkin.  Kuivattavat yrtit kerätään usein liian aikaisessa vaiheessa kukkien parhaaseen mesi- ja siitepölytuotantoon nähden, joten suosi lehtien tuorekäyttöä tai kuivausta kukinnan loppupuolella. Oregano, laventeli, timjami, sitruunamelissa ja minttu ovat esimerkkejä mehiläisten ja ihmisten suosimista yrteistä - valitse suosikkisi ja ei kun kylvämään!

Oregano eli mäkimeirami

Omakotitaloasuja voi jättää nurmikon leikkaamatta tai ainakin perustella pitkiä leikkuuvälejä pölyttäjien suojelemisella. Nurmikolla mehiläisiä kiinnostavat apilat ja voikukka, joka on yksi mehiläisten pääsatokasveista. Liika nurmikon kitkeminen ja leikkaaminen tekee nurmikosta mehiläisille hyödyttömän.

Mehiläisten ystävä, hoidetun nurmikon vihollinen

Jos nurmikkoa haluaa kaikesta huolimatta höylätä kolme kertaa viikossa, voi mehiläisiä huomioida istutuksissa. Suurin ruokapula mehiläisillä on keväällä, joten alkukeväällä kukkivat pienet sipulikasvit (esimerkiksi helmililja ja krookukset) tulevat tarpeeseen. Mehiläisille tärkeitä siitepölyn ja meden lähteitä ovat myös hedelmäpuut ja marjapensaat, jotka ovat useiden puutarhojen vakiokasveja.

Helmililja

Mehiläisniityn perustaminen on hyvä vaihtoehto, mikäli tontilta löytyy siihen sopiva alue. Tällöin voi myös todeta pölyttäjätouhun karanneen käsistä, mikä on hyvä myöntää aikaisessa vaiheessa.

Projekti mehiläisniitty: to be continued!

Mitkä puutarhasi tai parvekkeesi kasvit ilahduttaisivat pölyttäjiä? Täältä löytyy hyvä lista mehiläisten suosikkikasveista luonnossa ja puutarhassa.

-Nora