torstai 31. maaliskuuta 2016

Spessuhunaja

Olin muistaakseni vuonna 2011 Budapestissa Rammstein -keikkamatkalla. Ostin kauppahallista kastanjahunajaa. Kotona maistoin. Aistimaailma poksahteli: en voinu uskoa, että hunajassa voi olla niin syvät ja tuomenkukkamaiset aromit, silkkimäinen suutuntuma ja jysäyttävä kesäassosiaatio! Valaistuin. Hunajilla on luonteet! Suomalaisen ilmaston ja kasvivalikoiman vuoksi se kotimainen hunaja, mitä markettien hyllyt notkuvat on sekakukkahunajaa. Se on mietoa, vaaleahkoa ja melko nopeasti kiteytyvää. Nimensä mukaisesti tässä hunajassa on sekaisin koko satokauden hunajasato, jolloin mehien keräämän meden kasvilajikirjo on hyvin laaja. Koska tietänet, että hunaja valmistetaan kukkien medestä. Slurps.

Tähän asti olen maistanut ainakin kastanja-, laventeli-, tattari-, kanerva-, omenankukka-, lakka- ja voikukkahunajaa. En varmasti muistanut kaikkia. Olen maistanut venäläistä, svetsiläistä, italialaista, korsikalaista, ranskalaista, slovenialaista, kroatialaista, saksalaista, tanskalaista, kreikkalaista (kennohunajaa!) ja muita mitä en muista. Ahkerasti reissaava isosisko pitää minut hunajamaailmankartalla tuomalla milloin mistäkin maukkaita tuliaisia. Kiitos Anu jo saaduista ja tulevista hunajista pus.

Kreisin hunajamimmin muinainen fb-päivitys. Erityisesti tuo kiteytetty ahvenanmaalainen hunaja oli erinomaista. Samoin niederbayernlainen... myös oikealla jemmassa oleva suomalainen omenankukkahunaja... niin oli muuten tanskalainenkin, voimaista!


Kreisin hunajamimmin tämänhetkinen hunajavarasto. Jahas, näköjään osa purkeista samoja. Eivät liene lemppereita.


-Päve

sunnuntai 27. maaliskuuta 2016

Esikuvat

Varhaisin mehiläisesikuva ja innoittajani on ollut Asko-enoni. Askolla on ollut mehiläisiä niin kauan, kun maallista taivaltani on kestänyt ja pidempään. Muksuna mehiläisilmiö tuntui tosin hivenen kummalliselta ja pelottavaltakin, pesät tuli kierrettyä kaukaa. Paitsi eräänä kesäpäivänä: Asko päätti pitää tulevaisuuden toivoille valistustilaisuuden. Minut, kaksoissiskoni ja serkkupojat riistettiin kesken Turtles-leikkien katsomaan hunajalinkoa, savutinta sun muita mehiläishoidon peruspensseleitä. Paljon tästä infosta ei jäänyt pitkäaikaiseen muistiin ja ansaitsemaansa arvostusta se nauttii vasta nyt 20 vuotta aivojani kasvateltuani.

Askon kestävät ja maisemaan sopivat puupesät syyskuussa 2015.


Ahkerat pölyttäjät saavat punaherukan puskemaan törkeen isoja molluskamarjoja!


***


Toinen suuri nimi mehihommassa on Kari Koivulehto. Suoritin Noran kanssa keväällä 2011 Helsingin yliopistossa mehiläistalouden peruskurssin. Se innostuksen tuike silmissä ja rakkaus äänessä, kun Kari puhui pörriäisistä! Lähtemätön vaikutus. Kurssilla pääsimme tutustumaan Viikin pesiin.

Maestro itse. On muuten kova jätkä: sama jumpperi pesillä ja luentosalissa!


Nora

Päve


Nostalgiatunnelmissa,
Päve


torstai 24. maaliskuuta 2016

Helsinki Think Company

"Mehiläistarhauksessa ei ole tapahtunut mitään uutta 30 vuoteen".

Tämä ollaan kuultu liian monta kertaa mehiläistarhauksen peruskurssilla. Aika innovaatioille!
Viimeisen opiskelukevään kunniaksi päätettiin lähteä hautomaan yritysideoita Helsinki Think Companylle. Se on Helsingin yliopiston ja Helsingin kaupungin pystyttämä yrityskiihdyttämö. Mesta on kiinnostanut aiemminkin, mutta nyt sattui maataloustieteilijöitä ilahduttava teema. Toiveikkaina laitettiin hakemus Biotalous Bootcampiin, joka alkaa huhtikuussa. Pick us!

http://thinkcompany.fi/biotalousbootcamp/

maanantai 21. maaliskuuta 2016

Hyvä kakku paha kakku

Tänään lajiteltiin ostettua mehiläiskalustoa pinoihin kaluston vaatiman kevätkäsittelyn mukaan. Rakennetuista vahakakuista puolet laitettiin sulatukseen. Neitseelliset kakut jäivät, mehiläisillä on vähemmän duunia, kun voi kerätä hunajaa valmiiseen vahakennostoon.


Horror-kakut menivät sulatukseen. Kakuston uusiminen on tärkeää, jotta pesien tautipaine pysyy pienenä. Sulatettu vaha myydään ja tilalle ostetaan pohjukkeita eli kennokuvioituja vahalevyjä, joista mehit voi rakentaa uusia, puhtaita kakkuja. Me oltiin armottomia ja sulatettiin puolet kaikista kakuista, yleensä suositellaan uusittavaksi noin 20 % vuosittain.


Lue käyttöohjeet etukäteen. Ainakin, jos sulatat mehiläisvahaa. Ei vaivauduttu ja poltettiin eka vahasatsi mustiksi murusiksi. Vahaa ei saa keittää, varsinkaan emalikattilassa, vaan sulatus on hoidettava teräsastiassa ja vesihauteessa.


Hups.



sunnuntai 13. maaliskuuta 2016