sunnuntai 11. syyskuuta 2016

600+ purkkia myöhemmin - pääsatokauden purkitus

Yhteistyö on ylivoimaa.

Alkuun mainitakseni, minä ja Päivi ollaan viime aikoina oltu

Supergirl!
 


Päivätöistä yötöihin mehiläishommiin on ollut totisinta totta useammin kuin kerran. Mehiläistarhaus on vahvasti kausiluontoista ja työhuiput - no ne todella on huippuja jyrkällä nousulla. Startupskenehengailu ei vie pitkälle kun mehiläisten tarpeet on täytettävä, kerättävä hunaja oikea-aikaisesti, lingottava ja purkitettava sekä myytävä.


Täydellistä, satokausi purkissa


Klo 23 saavuin työmatkalta Päivin veivatessa linkoa viimeisiä kierroksia pääsatokauden keruukierroksella. Pikaiset kuulumiset vaihdettiin, Päivi lähti kotiin, kaikki veti unta palloon ja seuraavana päivänä töiden jälkeen täytin viimeiset 22 muovipurkkia. 13 purkkia jäi vielä ilman hunajaa, koska niille ei ollut kantta. Tuotantovälineiden puuttuminen suurimman tarpeen hetkellä on ollut meidän perisynti koko kesän, joten ketään ei yllättäne, että purkit loppuivat muutenkin pahasti kesken. Niinpä jälleen seuraavana päivänä ajoin töiden jälkeen kuuseen Hunajayhtymälle hakemaan 13 kpl sopivia muovipurkin kansia ja uusia purkkeja. Alun alkaen haluttiin purkittaa kaikki hunajat pieniin 100 - 150 g lasipurkkeihin. Oltiin kuitenkin saatu lopettaneelta mehiläistarhaajalta hänen viimeiset muovipurkkinsa, eikä aloittavien yrittäjien sovi tuhlata tuotantovälineitä, joten ekat hunajat pakattiin 450 g muovisiin retropurkkeihin "Lähihunaja" ja "Kuningatar-hunaja".




Uusien 150 g lasipurkkien riittävästä ostomäärästä käytiinkin tiukkaa whatsapp-neuvottelua Päivin kanssa ja päädyttiin 200 kpl riittävän tälle kaudelle. Sormet ja silmät ristissä saavuin kotiin eräänä yönä klo 00 mukanani 200 lasipurkkia ja ne 13 muovikantta. Seuraavana päivänä oli normiduunipäivä ja iltapäivällä yöllä hunajan purkittamista. 200 purkkia myöhemmin saatoin huokaista, tässä se oli - pääsatokauden purkitus. Koska meidän mehiläiset oli rehevillä härkäpapulaitumilla ja pitkään kukkivaa apilaakin oli saatavilla, tuli tämän jälkeen hunajaa vielä 400 pikkupurkkia (150 g). Sato oli kokonaisuudessaan olematon meidän pesämäärään nähden, hunajaa tuli noin 10 kg/pesä. Se on hyvä ja huono asia, koska jos oltaisiin saatu hunajaa hullun paljon, oltaisiin ehkä oltu erinäisten työvaiheiden kanssa pulassa. Konkarimehiläistarhaajat puhuvat huonoimmasta hunajasadosta 30 vuoteen. Minä ja Päivi ei siitä tiedetä, koska meidän maailmaan plopsauttaminen ei ollut 30 vuotta sitten edes suunnitteluasteella. Aloittavina mehiläistarhaajina toki helpottaa tieto, ettei ehkä ryssittykään kaikkea itse, vaan meille sattui ekaksi mehiläistarhauskesäksi todennäköisesti mehiläistarhaajauramme huonoin vuosi.





 Näin ne purkit häviää



Se fiilis, kun purkitat tasan 150 g :)
Note: vaaka on taarattu.




 -Nora

lauantai 3. syyskuuta 2016

Pääsatokauden hunajankeruu

Tuli korjattua hunajasatoa tuossa heinäkuun viimeisinä hetkinä. Meidän tarhapaikka on muutaman sadan metrin päässä tiestä, joten päätettiin hakea hunajalaatikot kauhallisella traktorilla. Yes, we have some powerful friends. Miikalle siis iso kiitos! Kävin Ronin kanssa (Nora ei päässyt mukaan) kaikki pesät läpi ja otettiin vain täysin peitetyt hunajakakut matkaan mukaan. Mistään pesästä ei olisi tohtinut tässä kohtaa poistaa kaikkea hunajaa, koska muuten olisi talviruokinta pitänyt aloittaa vielä samana päivänä. Tähän ei riittänyt paukut yhdelle vuorokaudelle. Tämä ei toki ole ammattilaisten toimintatapa, mutta amatöörejähän tässä ollaankin.

Talviruokinta (sokeri-vesi-liuos) pitää aloittaa heti hunajan poiston jälkeen, koska kun pesässä havaitaan ruoan hävinneen, emo lopettaa muninnan ja työläiset ovat hanakoita ryöstämään muita pesiä. Sotiminen ei oo jees, eikä siis haluta ajaa meidän tyyppejä toisiaan vastaan. Peace. Pesän talvesta selviytymisen kannalta on myös äärimmäisen tärkeää, että emo munii vielä uusia nk. talvimehiläisiä pesään. Talvimehiläisten homma on muodostaa talvipallo emon ympärille talvikuukausiksi ja pitää se lämpimänä ja elossa.

Valtran kauhassa raskaat hunajalaatikot siirtyivät kevyesti pellonlaitaan ja oman tankkauksen ja välisuihkun (tää on hikistä hommaa!) jälkeen lähdin Noran residenssiin linkoushommiin, jotka tuttuun tapaan työllistivät yöhön asti.



Kävin paria päivää ennen sadonkorjuuta palloilemassa pesien läheisyydessä. Apila on myöhäisiä kukkijoita, ja hyvä meden sekä siitepölyn lähde mehiläisille. Härkäpapuun näyttää ilmestyvän ruskeita laikkuja, jotka kuulemma ovat merkki suklaalaikkutaudista. Minulle jäi hieman epäselväksi, kuinka haitallinen ko. tauti härkäpavulle on. Viimeisessä kuvassa on aina mehiläistarhaajaa lämmittävä näky: mehiläiset lentävät ahkerasti = keräävät mettä ja siitepölyä eli voivat hyvin <3




Ei riemul rajaa ku Valtral ajaa.




AH! täydellinen hunajakakku. Veikkaan, että yksittäiset avatut kennot on mehiläisten syömiä kohtia. Hunajahan on mehiläisten pahanpäivänvararuokaa (talvella tai kesällä pitkinä sadekausina, jolloin keruu on mahdotonta) ja jos hunajan sadonkorjuu syystä tai toisesta viivästyy, on riskinä, että mehiläiset alkavat syödä hunajaa. Tavoite olisi, että hoitaja saisi kaiken hunajan itselleen ja ruokkisi mehiläiset erinomaisesti ravinnoksi soveltuvalla n. 60 % sokeriliuoksella. 

tip tip tip 


Toimii. Maku on muuten tosi erikoinen. Tässä satsissa on ihan selkeä mentholaromi. Meillä ei ole hajuakaan mistä mesikasvista irtoaa moinen makuelämys, mutta siistii yhtä kaikki.

P.S.
Tämä erä on pakattu 150 g lasipurkkeihin ja pakastettu heti purkituksen jälkeen. Pakastettiin hunskut siis, jotta tavara pysyisi juoksevana (vs. kiteydy). Hunajahan ei pilaannu lämpimässäkään, ellei se ole korjattu liian kosteana. Ruvetaan myyntihommiin tuota pikaa, kunhan etiketit on saatu hommattua ja liimattua. Laitetaan lisäinfoa ostohalukkaille lähiaikoina.


-Päve