keskiviikko 20. heinäkuuta 2016

Post linkous flow

Meillä oli FLOW-kerta pesillä. Käynnin ykköstavoite oli lisätä neljälle pesälle VIHDOIN hunajaosastot. Ollaan säälittävän myöhässä liikkeellä näiden pesien osalta. Meillä on ollut vaikeuksia saada pohjukkeellisia kehiä tilattua lisää, joten toiminnan naisina hankittiin vahalevyjä ja opeteltiin kokoamaan kehät itse. Tässä kuvia huikean monimutkaisesta prosessista:


Tommottiin reikäholkkeja. 


Nämä holkit puristin reunakehien reikihin sisälle noinikkään.

 

Sitten vaan pujotettiin siksakkiin rautalanka, joka kiristettiin ihan saakelin kireelle. Vasta kun langoilla voi näpytellä Queenin tuotantoa, on kireys sopiva.



Langoitettuja kehiä.

Tsemppijäätelö ja -koirat vahoitushommiin.


Vahoitettuja, valmiita kehiä. Prot kiinnittää vahan lankoihin antamalle langalle pikkuisen sähköä, joka kuumentaa lankaa niin että vahapohjuke uppoaa siihen juuri sopivasti. Toimenpide kestää n. 5 sekuntia. Jos on amatööri, onnistuu homma stendarin helekalla lämmöllä parissa minuutissa. Valitsin luonnollisesti jälkimmäisen.


Joo, eli neljä pesää sai vihdoin hunajaosastot. Nämä laatikot sisälsivät myös valmiiksi rakennettuja kakkuja: niitä, joista ollaan juuri lingottu ekat hunajat. Käytiin pesät huolella läpi ja oltiin kyllä vähän pähkönöissä, koska pesissä on tuloillaan rutkasti hunskua ja yhdyskunnat voivat pulleasti. Käytiin kolme muutakin pesää läpi. Vain yksi jengi käyttäytyi epäilyttävästi. Huomattiin tyyppien hengailevan pesän ulkopuolella, lentoaukon suulla. On mahdollista, että pesässä tuli vain niin kuuma, että asukit tulivat pihalle vilvoittelemaan, mutta pahoin pelättiin, että tyypeillä voi olla myös parveilukuumetta. Käytiin tämä pesä hyvin läpi ja listittiin kaikki emokennot. Sekoitettiin myös hieman sikiöalaa ja taidettiin poistaa kuhnurikennostoakin. Ehkä näillä konsteilla tyypit jatkavat hunajan keruuta taas. 


Suvi, master of savutin, oli jälleen loistoapu!

Getting ready.

Meidän muija siinä ottaa hörppyä!


Fantastista siitepölyä kakustossa. Tsiigatkaa nyt noita värejä!





Jostain kakusta pääsi valumaan toisen pesän katolle vähän hunajaa. Läntti ei mene hukkaan, tyypit kokoontuivat välittömästi imuttelemaan hunajaa mesimasuunsa.


Oltiin juuri pakattu kimpsut ja kampsut ja huokailtiin jo tyytyväisinä päivän hyvin tehdyn duunin takia, kun Nora bongasi tämän:


EMO! Piru vie mikä tsägä, että Noralla oli silmät auki. Ei hajuakaan miten rouva tuohon katon painolle joutui, mutta hellihin ottein siirsimme mamman oletettavan pesänsä lentoaukolle, mistä hän kyllä tarmokkaasti talsi tupaan sisään. Huh.

Ensi kerralla ei vielä ajateltu lingota hunajia pois, sitä seuraavalla kerralla vasta. Moro.

-Päve

perjantai 8. heinäkuuta 2016

Mehihoitajan olemisen täyttymys

Rummut!
prrrrrrr

Se on täällä. Hunajaa. Me tehtiin se. 
Eli: keskiviikoksi oli luvattu aurinkoista säätä joten päätettiin, että nyt tai ei koskaan. Saatiin pesille lähipiiristä riuska vahvistusnice ja mies. Käytiin kaikki 14 pesää läpi ja noukittiin lingottavaksi kaikki täydet ja suurimmalta osin peitetyt hunajaosastot. Yleinen sääntö on, että hunajakenno on valmis, kun pinta-alasta 2/3 on peitetty. Tarkennuksena, että mehiläiset siis peittävät hunajan ohuella mehiläisvahakannella, kun ne kulinaristisesti virittyneillä aistinelimillään havaitsevat hunajan olevan kypsää. Tämä tarkoittaa ennen kaikkea hunajan olevan riittävän kuivaa. Mehit paitsi sekoittavat kennoihin kerättyyn meteen omia entsyymejään siirtelemällä mettä kennosta toiseen (suomeksi sanottuna ne nielevät ja puklauttelevat mesipisaroita), myös haihduttavat pikkuhiljaa hunajaksi muuttuvasta medestä liian veden pois. Kun homma on valmis, mehit peittävät arvosafkan kannen alle pahan päivän varalta.


Oppikirjakennosto. Vaalea ala yläreunoilla on peitettyä hunajaa ja tummempi ala, jossa on yksittäisiä reikiä, on peittosikiöalaa. Näiden vahakansien alla on kasvamassa bräniköitä työläisiä!

Pesillä näytti asiat olevan oikein muikeasti. Yhden pesän epäiltiin olevan ehkä emoton, joten siirrettiin niille pikkutoukkia kehällinen toisesta, vahvasta pesästä. Harmi, etten oppinut aiemmasta kerrasta...  Tuumin nimittäin roudattuani kamaa härkäpapupellon läpi kaksi kertaa, että nyt virtaa liikaa hikeä ja jätän paksun fleecen suojapuvun alta pois. Virhe -jälleen. 4 pistosta kyynärtaipeisiin suojapuvun läpi. Oppia ikä kaikki. Avustaja-sisko sai valitettavasti myös mehiltä pusun poskelle, kun käytti remontissa olevaa vanhaa suojapukua. Huppu pitäis jooo saada korjattua... Mehiläiset oli muuten myös (jälleen) nousseet väärällä jalalla ylös. Pommikoneet vaan törmäili meikäläisten ruhoihin. Toki tehtiin siinäkin virhe, että ajateltiin, ettei me mitään savutinta käytetä, kun ollaan kerta tultu hunajan keräyspuuhiin. Kuviteltiin kai että me vaan sujautetaan täydet kehät erilliseen laatikkoon ja pohjukekehä tilalle. No, savutin pääsi pian pistosten jälkeen hommiin. Iltaa kohti kerääntyi myös sadepilviä, mistä tunnetusti mehit pahoittavat herkästi mielensä. Pesähommissa kesti ikuisuus, mutta siinä klo 21 maissa päästiin lähtemään linkoomolle Nurmijärvelle.


Dinz dinz!


Mahtava linkoomommehan sijaitsee Noran lämpimässä varastotilassa. Noran avokki oli kokannut meille halloumsalaattia, patonkia ja suomalaisia mansikoitakin löytyi. Fantastinen mies. Tankkauksen jälkeen jaksettiin taas painaa. Homma meni näin: kennot kuorittiin, aseteltiin linkoon, pyöräytettiin molemmilta puolilta pari kertaa, hunaja purkkiin, kansi kiinni, that's it. Kuvia. Naattikaa. 



Valtava nelikehäinen linkomme <3


Tässä kuoriintuu hunajakakku. Lits läts, messevintä evöh.


Ekat pisarat vasemmalla ja oikealla jo puli puli. Hihkuttiin primitiivisesti kuin apinat. Oli vaan niin mieletöntä.


Hunajan käsittelyä ja prosessointia. E-koodien ystäville pahoitteluni, mutta hunajan kohdalla käsittely tarkoittaa siivilöimistä. Piste. Siivilässä oleva dädä on kennosta irronneita vahamuruja.



Ei edes sanoja.



Hunskuneitsyys menee näissä kuvissa. Ei sattunu, oli taivaallista.


Tässä kello 12 pm aikaan onni on oma hunsku ja mansikat ja Nora ja Suvi-sisko kameran takana.



Jos näytetään ylpeiltä, niin saatetaan olla sitä.



Yhteensä 18 kehää saatiin tällä kertaa kerättyä pesistä. Näistä saatiin 22 kg hunajaa purkkeihin eli 46 kappaletta 450 gramman purkkia. Seuraavan päivän loppuun menessä 25 on tullut jo myytyä. Erää ei jääne käsiin.



Joutunee tässä perustamaan kuriiripalvelu pikaPävePööpänen Oy:nkin. Sen verran ahkerana jakelin hunajatilauksia iltamyöhäsellä seuraavana päivänä. Ja etiketit tein ihan ite. Kuvanlaatu -ei ole. Sori siitä.



Friends, fools and family, kiitämme luottamuksesta ja näin makkeissa fiilareissa jäämme malttamattomina odottamaan seuraavaa keruukertaa, jolloin toiveissa olisi HÄRKÄPAPUHUNAJA. Härkäpapu ei liene kovin antelias medenlähde, mutta hehtaarialaa kyllä riittää, joten saapi nähdä! Seuraava erä tulee toivottavasti olemaan myös suurempi, jolloin meillä olisi tarjota Hunsku hunajaa laajemmin myyntiin. Ensimmäinen erä näyttää uppoavan lähipiirin hunskutarpeisiin. Seurailepa.

-Päve

lauantai 2. heinäkuuta 2016

Onnistunut pesäkäynti


Voi kyllä!! Tyypit on ahkeroineet hunajaa keräten ja uusia kennostoja rakentaen. Lopettivat laiskottelun ja parveilun, viimein. Suojapuvutkin on pitäneet, koska Päivi keksi kietaista pari jesarikierrosta suojapuvun ja suojahatun liitoskohtaan. Ei maailman käytännöllisintä, mutta pitää tyypit ulkopuolella eli toimii. Täytyy jossain vaiheessa ommella vetoketjut, jotta jesarista voidaan luopua.




Päivinpaiste kun tyypit ei pääse puvun sisälle


Ahkera poutapäivä pesillä, ei merkkejä parveilusta

 
Nyt tyypit alkaa olla paljon meitä edellä työnteossa. Jatkuvasti olisi kova tarve saada mehiläisille lisää laatikoita ja vahapohjukkeita, jotta niillä riittäisi hommat eikä parveilu houkuttelisi. Kesä on edennyt tänä vuonna vauhdikkaasti niin mehiläisten kuin muun maatalouden kannalta. Monet tarhaajat on jo lingonneet ekat hunajat ja se on pian meilläkin edessä! Lingotut hunajakakut laitetaan takaisin pesiin, jotta mehiläiset voi kerätä niihin uuden satsin hunajaa. Hunajan käsittely vähän jännittää, koska se on se hetki, jolloin tyyppien tekemän erinomaisen luonnontuotteen voi vielä tumpelo mehiläisten palvelija pilata.


Vahapohjukkeen rakentaminen hyvällä alulla, keskeltä nousee vahakakkuvuoristo


Voi sitä riemunkiljahdusten määrää, kun löydettiin useasta pesästä alkuperäinen, merkitty emo! Parveilupäivien horror-hetkinä oltiin varmoja, että meidän kaikista pesistä on lähtenyt muutaman tuhannen mehiläisen muuttokuorma emon kera. Nyt selvisi, että tilanne ei ole ollenkaan niin paha kuin luultiin. Merkityt emot ei tosin olleet mitään linssiluteita, vaan kipittivät työläispalvelijoiden ruuhkassa ja tekivät hommia. Nyt ollaan viisastuttu jo niin paljon, että tiedetään, ettei emon löytäminen tee autuaaksi. Pitää löytää myös munia ja pikkutoukkia, jotta tietää, että pesä ei suunnittele parveilua. Yhdestä pesästä ei löydetty ollenkaan toukkavaiheen sikiöitä, munia saati emoa. Pesä sen sijaan pursuili hunajaa epänormaalin paljon myös sikiöosastoissa (kaksi alinta pesälaatikkoa), joten diagnosoitiin se emottomaksi. Lisättiin pesään kakullinen pikkutoukkia toisesta pesästä. Mehiläiset on siitä mahtavia, että ne voi alle kolmen päivän ikäisen toukan ruokavaliota vaihtamalla päättää, että siitä tulee kuningatar. Tuleva emo saa premium-safkaa! Vaikka emottomuus on lähtökohtaisesti huono juttu, oltiin superylpeitä oletettavasti oikeasta havainnostamme.


Löydätkö emon? Kilvessä vaaleansininen merkki eli kuningatar vuosimallia 2015

-Nora